Turhat sanat

Jaak. 3: 2-12 sanotaan muun muassa: Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Ihminen saa hevosen tottelemaan laittamalla suitset tämän suuhun. Ja vaikka laivat ovat suuria ja rajut tuulet niitä heittelevät, niin pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää suuren metsän palamaan. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta.

Yleensä sitä ajattelee tekoja ja niiden seurauksia. Harvoin tulee mietittyä sanojen vaikutusta. Vanhaa sanontaa ”ei haukku haavaa tee, ellei lyö halolla päähän” käytetään usein lohdutuksena. Mutta kuinka usein me kuitenkin enemmän haavoitetaan toista sanoillamme, kuin teoillamme. Joskus me haavoitetaan vahingossa, vaikka sanamme olisikin tarkoitettu juuri päinvastoin, lohduttamaan.  Ainakin itse tulen lipsauttaneeksi ajattelematta sen enempää. Tällöin toivonkin saavani palautetta heti, ennen kuin kuulija alkaa sitä pohtia, jolloin usein sen merkitys vielä kasvaa mittoihin arvaamattomiin.
Joskus kyllä tunnistan itsestäni senkin, että kuvittelen toisen tarkoittavan jotain muuta ja loukkaannun. Tällöin itsepohdiskelu auttaa asiaa asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin tai sitten joku ystävistäni palauttaa minut maan pinnalle, jos alan rönsyillä liikaa.

Huomaan itsestäni myös sen, että katkeruus ja paha olo saavat aikaan ikäviä ajatuksia ja sitä kautta myös ikäviä ja loukkaavia sanoja. Väsyneenä kannattaa erityisesti miettiä mitä suustaan päästään tai mitä ”kuulee” Yritän edelleenkin opetella anteeksiantamista ja toisen ihmisen siunaamista. Myös positiivisen palautteen merkitys on suuri, sitä kun muistaisin antaa enemmän. Ja oppisin vähentämään niiden turhien sanojen kylvämistä.

Matt. 12:37 Jeesus sanoo ”sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” Tämän eletyn elämäni sanojen perusteella minut varmasti tuomitaan, joten kannattaako sitten edes yrittää. Uskon ja luotan kuitenkin siihen, se kannattaa. Varmasti kannattaa pysähtyä miettimään, mitä suustaan ulos laskee ja jo niitä ajatuksia toisista. En edelleenkään ole täydellinen, mutta haluan pyrkiä toimimaan paremmin. Ja opettelen anteeksi pyytämistä, niin lähimmäiseltäni kuin Jumalaltakin. Tieto siitä, että Jeesuksen risti oli se puu, joka kantoi meidän turhien sanojemme kitkerät hedelmät. Sen sovituksen myötä me saadaan anteeksi.

Siunausta elämääsi.

Heidi Vuorela
diakoniatyöntekijä