Elämä? Elämä!

”Elämän ja kuoleman Herra on kutsunut tästä ajasta ikuisuuteen seuraavat seurakuntamme jäsenet…” Näillä sanoilla pappi aloittaa, kun hän kertoo sunnuntain jumalanpalveluksessa seurakuntalaisille, keiden maallinen elämä tällä kertaa on päättynyt. Joskus nimien joukossa on minullekin tuttuja ihmisiä, heitä, joiden luona olen käynyt kotikäynneillä tai joiden kanssa olen ollut muutoin tekemisissä. Joskus kuoleman viesti yllättää niin, että jään sanattomaksi. Meidänhän piti tavata vielä…! Surettaa, itkettää.

Kuolema saa ajattelemaan elämää. Millaisen elämän ihminen on elänyt ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Miten tämä elämä pitäisi elää, jos taivaaseen haluaa? Onko taivasta ylipäätään olemassa, onko helvetti olemassa? Kumpaan minä valikoidun?

Jeesus puhuu paljon elämästä. Hän puhuu iankaikkisesta elämästä, siis siitä, joka jatkuu kuoleman jälkeen, mutta hän puhuu myös siitä, miten tämä elämä pitäisi elää, jotta se olisi Jumalan tahdon mukaista elämää. Minua on vaivannut sellainen, joskus uskovien ihmisten keskuudessa vallinnut ajatus, että uskovaisten pitäisi elää jotenkin rajattua ja kieltäymysten täyttämää elämää, jotta taivaspaikka aukenisi. Toisaalta olen myös törmännyt siihen ajatukseen, että kun kaikki kerran annetaan anteeksi, niin tehdään nyt sitten syntiä oikean olan takaa ja kadutaan sitten kaikkia syntejä yhdellä kertaa vähän ennen kuolemaa. Mutta mistä sinä tiedät koska sinä kuolet?

Tämä maanpäällinen elämämme on ainutkertainen ja siksi myös ajatus iankaikkisesta elämästä on kiehtova. Saa jatkaa elämää taivaassa Jumalan luona ilman kipuja, särkyjä, paineita ja vastoinkäymisiä. Ei ole huolia lapsista, taloudesta, terveydestä eikä ihmissuhteista. Vaivatonta on elämä taivaassa…

Mutta miksi elämän pitäisi olla ankaraa? Mieti, onko oikein ja Jumalan tahdon mukaista se, että tuhlaat elämäsi murehtimiseen, kiukuttelemiseen, rajoittamiseen, kieltäytymisiin, kadehtimiseen, itsesäälissä rypemiseen, ovimattona olemiseen, terveytesi tuhoamiseen tai oman edun jatkuvaan tavoittelemiseen? Onko rikkaus tai menestys tae onnellisuudelle elämässäsi? Silläkö pääsee taivaaseen? Onko oikean, että tuhoat itsesi ja kaiken hyvän ympäriltäsi käyttäytymällä kuin lopunajan edellä? Onko oikein, että myrkytät itsesi ja läheistesi elämän alkoholilla ja huumausaineilla? Jätätkö ottamatta vastuun omasta elämästäsi, lahjasta, jonka olet saanut Jumalalta?

Elämä ei koskaan tule olemaan helppoa, kiitos Aatamin ja Eevan! Mutta elämä voi olla mielekästä elää, kun otamme matkakumppaniksemme Jeesuksen, Nasaretin miehen, joka Jumalan poikana kantoi kaikkien synnit ristille ja mitätöi ne siellä. Jeesus on elävä tänäkin päivänä, hänen sanansa ja opetuksensa ovat päteviä tänään, huomenna ja maailman loppuun saakka. Kun hän on luvannut meille elämän antaa, sen hän myös pitää.

Uskovan ihmisen elämä voi ja saa olla iloista ja onnellista vaikeuksista huolimatta. Sitä ei tarvitse rajata ahdistavaksi. Elämästä on lupa nauttia! Jumala on antanut meille järjen ja tunteet lahjaksi. Niitä meidän tulee käyttää! Asenteesi ratkaisee. Jeesus on evankeliumin (lue: ilosanoman) mies!  Hän antaa elämän, jota kannattaa elää ja jota kannattaa julistaa muillekin. Rukous on se toimiva väline, jolla saa yhteyden Jeesukseen. Jumalan tahtoa elämässään kyselevä ihminen saa taapertaa Jumalan johdatuksessa.

Kiitollinen mieli vaikeidenkin asioiden edessä auttaa kummasti jaksamaan. Avaa silmäsi ja katso mitä kaikkea hyvää ympärilläsi on! Ja tunnista: tämä kaikki on Jumalan lahjaa Sinulle! Mitäpä tässä ihminen voi muuta tehdä kuin kiittää ja sanoa: ”Kiitos Jeesus, että saan elää elämääni sinun kanssasi. Taivaassa tavataan!”

Marjo Leppämäki