Jeesus, kunnian kuningas

Elämme adventin aikaa. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina, viime sunnuntaina, kirkoissamme laulettiin Hoosianna-hymniä ja kuunneltiin Luukkaan evankeliumin kertomusta Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Väkijoukko ympäröi hänet ja ylistyshuudot kaikuivat: ”Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä!” Koska kansa ylisti Jumalaa Jeesuksen tekemistä voimateoista, hän oli ihmisten silmissä tuolloin Jumalan lähettämä ja heidän toiveittensa mukaan hartaasti odotettu Messias. Hän oli parantanut sairaita, antanut kuuroille kuulon ja sokeille näön, ruokkinut nälkäisiä ja jopa herättänyt kuolleita. Ehkä hän pian vapauttaisi kansan Rooman ikeen alta! Mutta näin ei käynyt, ja tiedämme, mitä kansanjoukot silloin tekivät.  

Toisen adventtisunnuntain otsikko on ”Kuninkaasi tulee kunniassa”. Niillä tapahtumilla, joista ensimmäisen ja toisen adventtisunnuntain tekstit kertovat, on valtava ero: ensimmäisenä adventtisunnuntaina Jeesus ratsastaa nöyränä köyhän kansan työjuhdan, aasin selässä, toisena adventtisunnuntaina hän on  maailmankaikkeutta hallitseva kunnian kuningas. Kun Jeesus ristillä viimeisiksi sanoikseen huusi: ”Se on täytetty”, ”tetelestai”, tämä sana oli sama kuin antiikin ajan sotilaan voittohuuto taistelun päättyessä. Ristillä kuollessaan Jeesus oli todella voittaja: hän oli kukistanut synnin ja saatanan vallan ja vihollisista viimeisenkin – kuoleman. Mitä tämä merkitsee meille, mitä juuri sinulle, lukijani?

Jos uskomme Raamatun mukaisesti Golgatan ja Puutarhahaudan tapahtumat, Jeesus ei ole ensisijaisesti sairauksien parantaja tai ruoan antaja – voi hän olla sitäkin – vaan kaikkien syntiemme sovittaja, lunastajamme, jota ilman meillä ei olisi toivoa ikuisesta elämästä Jumalan luona.  Hän, Vapahtaja, kerran halveksittu ristin mies, on kristinuskon ydin ja keskus, ”Kunnian Kuningas”, jonka ”nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän, Jumalan kunniaksi: ’Jeesus Kristus on Herra’”.  (Fil. 2:10-11)

Joko aikojen lopussa, kun Jeesus saapuu kuninkaana uudelleen maan päälle ”niin kuin salama välähtää  ja valaisee taivaan äärestä ääreen” (Luuk. 17:24) tai kun oma aikamme päättyy, meille on yksilöinä tärkeintä, tunteeko tämä kuningas meidät, sillä joillekin Jeesus joutuu sanomaan: ”En tunne teitä.”(Luuk.13:25) Ilosanomana meillä ovat kuitenkin jälleen tänä adventtina Jeesuksen sanat: ”En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä” (Mark.2:17) ja ” Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” (Joh.6:37)

Marjatta Mustonen