Kirkolliset toimitukset

Historia

Nykyinen Oriveden seurakunta on kuulunut alun perin Pirkkalan suurpitäjään, josta se osana Kangasalan seurakuntaa erosi 1300-luvulla. Ensimmäinen kirjallinen tieto Orivedestä osana Kangasalan pitäjää on vuodelta 1456. Tällöin mainitaan käräjäpöytäkirjassa, että Oriveden pappilan ja Säynäjoen tilan välillä käytiin rajaa. Tällöin pappila on siis ollut olemassa, tosin osana Kangasalan seurakuntaa.

Oriveden seurakunta kuului siis Kangasalan emäseurakuntaan ja muodosti aikoinaan kappeliseurakunnan. Tarkkaa tietoa Oriveden itsenäistymisestä ei ole, mutta se on tapahtunut 1540-luvun alussa. Tähän itsenäistymisen ajankohtaan viitta tieto Turun tuomiokirkon tileissä 1540-luvun alusta, kun siellä kerrotaan että Oriveden seurakunnasta kannettiin maksu tuomiokirkon viinikellarin hankintoihin. Samaan tarkoitukseen kannettiin myös Kangasalta oma maksu, joka viittaa siihen että Orivesi oli tuolloin oma itsenäinen seurakunta. Oriveden ensimmäinen kirkkoherra oli nimeltään Tuomas ja hän oli täällä esipaimenena vuosina 1554-1559.

Oriveden seurakunnan itsenäistyttyä Kangasalasta 1540-luvulla, Oriveden seurakuntaan kuuluivat tuolloin Oriveden lisäksi nykyisten Längelmäen, Kuoreveden, Juupajoen alueet lähes sellaisinaan. Ajan kuluessa Oriveden seurakunta jakaantui vielä useampaan osaan. Längelmäki irtaantui Orivedestä 1640, Juupajoki 1904 ja Eräjärvi 1906.

Eräjärvelle muodostettiin saarnahuonekunta 1687, josta tehtiin kappeli 1785. Tästä kappeliseurakunnasta muodostettiin itsenäinen seurakunta senaatin päätöksellä 1906. Eräjärvi sai ensimmäisen kirkkoherran vasta 1913. Eräjärvellä olikin oma kirkkoherra vuoteen 1973, jolloin Eräjärvi liitettiin Oriveden seurakuntaan.

Oriveden kirkko

Oriveden seurakunnassa on ollut jo ennen sen itsenäistymistä jonkinlainen saarnatupa, joka paloi muistitietojen mukaan 1577. Sen tilalle rakennettiin tilapäinen saarnatupa, joka palveli seurakuntalaisia ensimmäisen kirkon valmistumiseen 1650 saakka. Tämä ensimmäinen kirkko palveli paikkakuntalaisia toistasataa vuotta. Kirkko alkoi tulla ajan myötä ahtaaksi ja huonokuntoiseksi ja niinpä alettiin suunnitella uuden kirkon rakentamista.

Tämän järjestyksessään toisen puukirkon rakentaminen aloitettiin 1774 ja se otettiin käyttöön keskeneräisenä kesällä 1775, jolloin se vihittiin käyttöön. Kirkkoa rakennettiin edelleen ja kun 1779 suoritettiin kirkon sisämaalaustöitä, eräänä yönä kirkko syttyi tuleen ja paloi kellotapuleineen tuhkaksi. Tulipalon tuhottua kirkon ja väliaikaisen jumalanpalveluspaikan oltua varsin ahdas, päätettiin rakentaa uusi kirkko mahdollisimman nopeasti.

Kolmannen kirkon rakennustyöt alkoivatkin vuoden kuluttua syyskuussa 1780 ja tämä Matti Åkerblomin suunnittelema uusi kirkko valmistui seuraavana vuonna 1781 ja se vihittiin käyttöön elokuun lopussa. Tämä järjestyksessään kolmas kirkko palveli seurakuntalaisiaan vajaat 200 vuotta. Tämä kirkko paloi tulipalossa 1958, joka osoittautui tuhopoltoksi. Muistoksi tästä kirkosta jäi kellotapuli, joka seisoo tänäkin päivänä omalla paikallaan.

Tuhoutuneen kirkon tilalle alettiin suunnitella varsin pian uutta kirkkoa, järjestyksessään neljättä kirkkoa. Kirkonsuunnittelu- ja piirustuskilpailun voitti Kaija ja Heikki Siren. Heidän suunnitelmien pohjalta alettiin rakentaa Oriveden uutta kirkkoa. Tämä ”kaarien kirkko” valmistui kesällä 1961. Kaarikirkon alttari-reliefin suunnitteli taiteilija-professori, kuvanveistäjä Kain Tapper ja kirkossa on Kangasalan urkutehtaan rakentamat 40-äänikertaiset urut. Tämä ”kaarien kirkko” otettiin käyttöön vihkiäisjumalanpalveluksessa sunnuntaina 13.8.1961. Kirkko on saanut palvella nyt orivesiläisiä yli 30 vuotta ja se kutsuu meitä kaikkia joka sunnuntai yhteiseen jumalanpalvelukseen.

Eräjärven kirkko

Eräjärvi kuului Oriveden seurakunnan yhteyteen Längelmäen erottua omaksi seurakunnakseen, josta seurasi se, että Längelmäki erotti Eräjärven omaksi kulmakunnakseen. Niinpä Eräjärvelle rakennettiin ensimmäinen saarnahuone 1687. Tämän sijainnista ei olla varmoja, mutta todennäköisesti se sijaitsi Hirtolahden talon mailla. Saarnahuoneessa alkoivat säännölliset jumalanpalvelukset vasta 1742, jolloin Orivedelle saatiin pitäjänapulainen, joka asui Eräjärvellä.

Tämä saarnahuone palveli eräjärveläisiä useita vuosikymmeniä, kunnes se alkoi olla ahdas ja huonokuntoinen 1740-luvulla. Tammikuussa 1746 pidettiin kirkonkokous, jossa päätettiin rakentaa Eräjärvelle uusi kirkko entisen saarnahuoneen tilalle. Kirkon rakentaminen edistyikin ripeästi, sillä jo joulukuussa 1746 Kangasalan silloinen kirkkoherra vihki Eräjärven uuden kirkon käyttöön ja se oli käytössä vuoteen 1820 asti.

Eräjärven puukirkko alkoi ajan myötä tulla ahtaaksi ja 30 vuotta kirkon valmistumisen jälkeen eräjärveläiset halusivat saada uuden, isomman kirkon, mutta monet vaikeudet nousivat rakentamisen esteeksi toinen toisensa jälkeen. Uuden kirkon rakentamista yritettiin useita kertoja, kunnes syksyllä 1818 tehtiin päätös uuden kirkon rakentamisesta. Rakennustyöt alkoivat kesällä 1820, jolloin edellinen kirkko purettiin uuden tieltä. Kirkko valmistui 1821 Matti Raukola-Åkergrenin suunnitelmien pohjalta se vihittiin käyttöön 1. Kolminaisuuden jälkeisenä sunnuntaina kesällä 1821.

Tämä Eräjärven nykyinen kirkko on säästynyt tulipaloilta ja muiltakin tihutöiltä ja palvelee edelleen eräjärveläisiä. Eräjärven kirkon alttaritaulu on vuodelta 1851 ja sen on maalannut kuopiolainen ”kirkkomaalari” Kaarle Fredrik Blom. Kirkkoon on tehty vajaan 200 vuoden aikana useita korjauksia. Sinne hankittiin Kangasalan urkutehtaan rakentamat urut 1916 ja kirkon lämmitystä on muutettu useaan kertaan.

Längelmäen kirkko

 Kirkollisesti järjestäytynyt seurakuntaelämä alkoi Längelmäellä varsinaisesti vuonna 1593, jolloin Längelmäestä muodostettiin yhdessä Kuoreveden kanssa Oriveden kappeliseurakunta. Itsenäiseksi seurakunnaksi Längelmäki tuli vuonna 1640.

Längelmäen ensimmäinen kirkko sijaitsi Karvian eli Kylänojan kylässä. Nykyinen kirkko sijaitsee kirkon- eli Hakosalmen kylässä. Rakennus on puinen, barokkityylinen ristikirkko. Kirkon on rakentanut längelmäkeläinen Turun tuomiokirkon rakentajan tittelin omannut Andreas Piimänen poikineen vuosina 1770-1772. Itäpään sakasti- ja museo-osa on rakennettu vuosina 1895-1896. Suurempi tapulin kelloista on valettu Turussa vuonna 1741 ja pienempi vuonna 1774.

Kirkkorakennuksen monet korjaukset ovat joissain määrin muuttaneet myös kirkkosali-interiööriä. Nykyisessä kirkkosalissa huomio kiintyy kauniiseen saarnastuoliin  sekä Felix Frangin "Kristusta ristillä" kuvaavaan alttaritauluun, joka on vuodelta 1895.

Sakastissa säilytetään vanhojen arvokkaiden messukasukoiden ja kirkkopalvelukseen liittyvien esineiden ohella kolmea arvokasta maalausta. Vuodelta 1693 oleva taulu on maalattu kaksipuolisesti puupohjalle. Toinen puoli kuvaa Vapahtajaa ristillä pahantekijöiden välissä, toinen puoli ristiltä poisottoa. Taulussa olevat nimikirjaimet kuuluvat taulun entisille omistajille.

Punertavansävyinen taulu kuvaa Maailman pelastajaa, orjantappurakruunulla kruunattua Vapahtajaa. Maalauksen ikää ei tunneta. Kolmas tauluista on votiivi- eli mauistotaulu. Se esittää kirkkoherra Johannes Liliusta perheineen ristiinnaulitun Vapahtajan ympärillä. Taustalla näkyy Jerusalemin kaupunki. Tämän taulun - samoin kuin molempien edellistenkään - taiteilijaa ei tunneta.