Uutislistaukseen

Saarna joka jäi pitämättä.

Tämä saarna jäi pitämättä 15.1.2023. Sen on valmistellut Samuel Mäkinen.

Mies ajaa huristelee uudella Bemarillaan Pohjoisessa Lapin erämaassa. Kaamos on syvä, mutta revontulet loimuavat tähtien lomassa. Lähimmälle huoltoasemalle on matkaa 100 kilometriä. Pakkasta on miinus 30, mutta auto on lämmin, onhan se nykyaikainen. Aina välillä Hands-Freen kautta hän saa yhteyden sivistykseen ja navigaattorin samettinen ääni ohjaa luotettavasti pitkin polanteista tietä, joka on juuri kahden auton levyinen. Asutusta ei näytä olevan lähelläkään. Autoilija saapuu kohtaan, jota voisi kutsua maailman ääreksi sillä paikallisten lukuisista toiveista ja addresseista huolimatta kännykän kantomatka päättyy. Enää ei ole yhtään palkkia kännykässä. Ajaja tulee hieman levottomaksi: jos nyt sattuisi jotain, miten saisi apua. Yhtäkkiä, silmänräpäyksessä mittaristossa alkaa palaa kirkkaanpunainen SERVICE ja auton kulku alkaa hidastua. Ja lopulta ajuri joutuu ohjaamaan auton mahdollisimman lähelle metristä lumipenkkaa. Mikä neuvoksi? Tiellä eivät liiku kuin porot ja muut metsän eläimet. Turvautuako Häneen, joka tietää kaiken? Rukoukseen? On helppo ajatella, että kyllä sitä nyt jonkin keinon keksii, tilanteen voi ratkaista itsekin. Mutta tässä tilanteessa ei voi tehdä mitään itse, koska lähin asukas on 30 kilometrin päässä kairassa, tiettömien teitten takana. Millaisia vaihtoehtoja on? Uutta autoa on vaikea korjata itse, todennäköisesti sitä ei saa kuntoon omin konstein. Käveleminen ei houkuttele, riskinä on eksyminen ja jäätyminen pakkaseen ennen perille pääsyä. Paperista karttaa ei ole eikä navigaattoria voi käyttää kovassa pakkasessa. Todennäköisesti autoja kulkee tiellä noin kolmen tunnin välein.

Paniikki on jo vallannut yksinäisen kulkijan, mutta hänen olonsa rauhoittuu. Hän nöyrtyy rukoukseen. Rukoillen hän kääntyy Luojansa puoleen, vedoten Häneen joka on luonut kaiken. Mies ei ole rukoillut Jumalaa sen jälkeen, kun äiti rukoili aina iltaisin iltarukouksen. Hän huutaa avukseen Jumalaa, jota lähestyi aina rukoillessaan ruokarukouksen Pohjanmaan mummolassa. Mies pohtii ja miettii, palauttaa mieleen, miten rukoillaan. Miettii, löytyykö mielen sopukoista rukousta tilanteeseen, kun auto on hajonnena tielle kovassa pakkasessa. Vihdoin hän muistaa, kiitos ulkoläksyjen, että rippikoulussa opetettiin Jeesuksen alun perin opettama rukous, Isä Meidän –rukous. Muistaen siitä joitakin osia, kuten, anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Hän ajattelee, että tätä voinee soveltaa tilanteeseen. Sopertelevin, ja hauraasti hän rukoilee rukouksen. Hän myös lausuu omin sanoin, lyhyin sanakääntein yhtään kaunistelematta: Jumala, auta minua, lähetä joku auttamaan. Jeesus, kuule rukoukseni. Yhtäkkiä, noin puolen tunnin rukouksen jälkeen jostain alkaa kuulua auton hurinaa ja valot heijastuvat taivaanrantaan. Auto pysähtyy kohdalle ja toinen mies nousee autosta. Hän katsoo hetken auton moottoria ja huomaa pienen vian, joka oli hyydyttänyt auton. Mies korjaa vian samalla kertoen kuinka joku oli herättänyt hänet päiväunilta ja kehoittanut hiljaisesti lähtemään tien varteen. Mies oli ensin miettinyt, onko tämä nyt vain oman mielikuvituksen tuotetta. Kun kehoitus oli toistunut useamman kerran, hän oli arvellut äänen kuuluvan Jumalalle. Mies oli varustautunut lämpimästi ja lähtenyt matkaan. Hän oli ammatiltaan autonkorjaaja ja osasi siksi korjata auton.

Kertomus on keksitty, mutta se että Jumala kuulee rukoukset ei ole keksittyä. Vastaavan kaltaisia rukousvastauksia kristityt kokevat, kun he uskaltautuvat rukoilemaan. Rukousta ei tarvitse säästellä. Rukoilla voi ja kannattaa useasti, milloin vain, joka tilanteessa.

 

Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”

Rukoileminen voidaan mieltää superuskovien hommaksi, jolla ei ole mitään tekemistä tavallisen kirkossa kävijän elämässä. Rukoileminen voidaan mieltää esim. uskovaisen tai heikon ihmisen asiaksi. Joku voi pitää rukoilemista suorituksena, uskovaisuuden mittarina; sitä se ei kuitenkaan ole, sillä rukous on mahdollisuus. Kun rukoilemme, meidän pisteemme eivät nouse kenenkään silmissä eivätkä myöskään laske. Rukous ei ole suoritusta, se on elämistä Jumalan yhteydessä. Emme saa myöskään pelätä rukoilemista sen vuoksi, että koemme olevamme jotenkin vähemmän uskovia. Että meillä ei ole tarpeeksi uskovan elkeitä rukoillaksemme.

Rukouksessa kuka tahansa saa lähestyä Jumalaa. Mutta yksi asia on tärkeä muistaa, meidän tulee rukoilla Isää Hengessä ja Totuudessa. Miksi ei pidä rukoilla vaikkapa Korkeinta Voimaa, Aurinkoa, Maan äitiä tai vaikka jotain lukemattomista jumaluuksista joita ihmisillä on? Voit toki rukoilla, mutta jos haluat varmistaa että rukouksesi kuullaan ja jos todella odotat rukouksiisi myös vastausta, rukoukset kannattaa kohdistaa Isälle Jumalalle. Isä on antanut vain yhden mahdollisen lähestymistavan. Rukoile Jeesuksen nimissä, koska Jeesuksella on voima. Hänen kauttaan rukouksen tie on avattu. Jeesus yhdisti uudelleen ristin puulla yhteyden Jumalan ja ihmisen välillä.

Rukoile Hengessä ja Totuudessa. Jeesus kutsuu itseään: minä olen tie, totuus ja elämä. Eli Jeesuksen puoleen kääntymällä rukouksemme ovat voimallisia. Ne jotka ovat Jeesuksen omia omaavat Hengen todistuksen sydämessään. Rukous Hengessä tarkoittaa Jumalan lapsen yhteyttä Taivaan Isään rukouksen avulla. Jumalan henki todistaa sitä että olet Jumalan lapsi. Koet sen sydämessäsi, että olet Hänen omansa. Se joka on Jeesukseen uskova, rukoilee Hengessä ja totuudessa.

Hätätilanteessa meillä on mahdollisuus ja oikeus rukoilla Jumalaa avuksemme. On hyvä rukoilla Jeesuksen nimessä, sillä se on ikään kuin vetoomus, Jeesus on auttajamme. Hänellä on valta ja voima.

Voimme joskus miettiä ettei rukouksiamme kuulla. Aina ei ole oikea aika Jumalan silmissä rukousvastaukselle. On myös hyvä miettiä, rukoilemmeko Hengessä ja Totuudessa. Kuka hallitsee elämäämme, mihin uskomme, miten elämme elämäämme. Ajattelemmeko kenties, että asiani eivät kuulu Jumalalle. Emme välitä Jeesuksen tahdosta ja käskyistä, mutta hätätilanteessa meillä on kuitenkin oikeus saada taivaalliset palvelut. Usein Jumala auttaakin hädän hetkellä, vaikka olisimme laiminlyöneet yhteydenpidon Jumalaan ja seurakuntaan. Onhan Hän rakastava ja armollinen Jumala. Kuitenkin Hän saattaa lempeästi muistuttaa ja kehoittaa, että Hän haluaisi olla mukana elämässämme. Hän voi muistuttaa meille myös, että kristityn elämäntapa eroaa normaalista elämästä.

Joskus Jumala laittaa sinut vaikealle paikalle muistuttaakseen sinua ehkä lapsena opitusta mutta sitten unohtuneesta rukoilemisesta. Hän saattaa herätellä sinua, että rukousta kannattaisi harrastaa useamminkin. Isä saattaa opettaa sinulle, että ei se rukoileminen nyt niin kauheaa ollut. Että rukouksesi kuultiin vaikka se oli hyvin tavallisin sanoin muodostettu. Rukoukseesi vastattiin, vaikka et ollutkaan elänyt mallikelpoisesti.

Rukoile siis Isää, Hengessä ja totuudessa. Kun rukoilet, rukoile sitä, että Jumalan tahto saisi tapahtua. Tällöin rukousvastaukset, jotka voivat olla myös erinäköisiä kuin odotit, ovat kuitenkin Jumalan viisauden mukaisia.

Jos et ole koskaan rukoillut, tee se tänään. Rukoile Jumalaa. Isä, lähestyn sinua poikasi Jeesuksen nimessä. En tiedä paljoakaan sinusta, mutta haluaisin, että sinä opetat minulle Tien. Että sinä avaisit näitä asioita. Pyydän, että sinä antaisit väärät tekoni anteeksi, ja pelastaisit minut Ikuiseen elämään. Amen.

2023-01-15 17:44:00.0